Yhteystiedot

harri.marstio@gmail.com
Keikat: Janne Hietanen / 044 209 3523
Dex-viihde oy
janne.hietanen@pp1.inet.fi

Biografia

Tämä sivu on vielä työn alla; tulossa lisää tarinaa, kuvia ja linkkejä...

Löytyykö Sinulta kuvamateriaalia Marstion keikoilta? Erityisesti vanhoja kuvia (esim. Heretic, Quips) kaivataan! Lähetä mahdollinen kuvamateriaali sähköisesti (.jpg-muodossa), lisää mukaan kuvaajan nimi, paikka ja aika osoitteeseen: harri.marstio@gmail.com Kiitos!

Tervehdys!

Olen Harri Tapio Marstio. Olen syntynyt 6.1.1957 Iitissä. Horoskooppimerkiltäni siis Kauris. Noin vuoden ikäisenä muutin isäni Auliksen ja äitini Liisan, sekä vanhimman sisareni Helin ja vanhempien veljieni Arin ja Jorman kanssa Kuusankoskelle, jossa isäni työskenteli paperitehtaassa.

60-luku meni onnellisissa merkeissä enimmäkseen hiekkalaatikolla, mutta jo varhain aloin kiinnostua musiikista kuunnellessani sisareni kelanauhurilta ja radiosta sen aikaisia pop-kappaleita.

70-luvulle tultaessa olinkin jo vähän harjoitellut kitaran ja rumpujen soittoa. Koska perheen kaikki pojat harjoittelivat samalla kitaralla, täytyi minun ainoana vasurina harjoitella soittamaan oikeakätistä kitaraa vasenkätisesti; tuolta ajalta juontaa juurensa hieman erikoiselta näyttävä soittotapani.

Pian sainkin pestin naapurissa asuneen jo edesmenneen Martti Varpaman alias Professori Hajamielen tanssiorkesterissa, jossa soitin rumpuja. Pesti ei kestänyt kovin kauan, kun koulukavereiden kanssa kehkeytyi ensimmäinen rock-bändi Heretic.

Heretic-yhtye toimi useammassakin kokoonpanossa. Mm. Harri Louhensuo, Juha Verona, Esa Pajunen ja Reijo Koponen sekä muutama muu muusikko soitti tuon minulle hyvin tärkeän yhtyeen riveissä. Heretic:iä jatkui 70-luvun loppuvuosille, jolloin liityin Arska Silmusen luotsaamaan rockshow-orkesteri Colomboon ja jätin paperitehtaan. Bändi keikkaili melko paljon ympäri Suomen.

Aivan 70-luvun lopulla sain kutsun Haminalaiseen Krister Lindholmin tanssiorkesteriin, jossa Kristerin ja minun lisäksi soittivat kitaristi Juha Lanu ja basisti Pekka Korhonen. Orkesteri soitti pitkiä keikkoja tanssiravintoloissa ja säesti eturivin iskelmätähtiä. Kyllästyttyäni pitkiin ravintolakeikkoihin hain pianonvirittäjäoppilaaksi Hellas-pianon Rajamäen tehtaalle ja muutin Hyvinkäälle. Aloin entistä enemmän keskittyä akustisen kitaran soittoon ja laulamiseen. Syntyi ajatus trubaduurikeikkojen tekemisestä.

Vuosikymmenen vaihteessa osallistuin nuorison taidetapahtumaan Kokkolassa. Osallistuin 'iskelmät ja laulelmat'-sarjaan. Esitykseni oli kuitenkin tuomaristolle liikaa ja he joutuivat kehittelemään minulle kokonaan uuden 'afroamerikkalaisen laulelman'-sarjan, jossa olin siis ainut osanottaja. Voitin! 

Mikkelissä soitellessani tapasin Timo Toiviaisen, joka innostui keikkojen myymisestä. Hänen kanssaan tehtiin myös ensimmäinen demonauha, jonka lähetin silloisen Rock-radion Kellarinauhat-ohjelmaan, jota isännöi Holle Holopainen. Sattumalta Pedro Hietanen kuuli tuon demon, otti yhteyttä ja tarjoutui tuottamaan ensimmäisen levyni. Neuvotteluja käytiin Discophon levy-yhtiön kanssa. Sopimus kuitenkin kariutui, koska en halunnut tuolloin laulaa suomeksi. Vuonna 1982 Pedro alkoi valmistella Tango Moderato-levyä ja pyysi minut vierailijaksi englanninkielisellä Romany Violin (Mustalaisviulu) kappaleella. Kaikkien yllätykseksi kappaleesta kehkeytyi iso hitti ja samalla elämäni tärkein kappale. Romany Violin-kappaleen julkaisun jälkeen oli selvää, että ensimmäinen oma levyni on englanninkielinen. Levy julkaistiinkin vielä saman vuoden aikana, ja on nimeltään "Marstio"

 Jo ennen tuon "Marstio"-levyn tekemistä tapasin legendaarisen Albert Järvisen ja sain pestin lyhyeksi jääneen Quip`s-yhtyeen riveissä. Bandissä soittivat Alpun lisäksi herrat Maukka Siirala ja Hande Lemola."Marstio"-levyä alettiin tehdä ja keikkaileva Quips soitti levyn taustat, tosin minusta riippumattomin pienin muutoksin. Myöhemmin -82 tai -83 ollessani Jari Mutikaisen järjestämillä juhannusfestivaaleilla Selänpäässä Seppo Kahilainen otti minuun yhteyden, tarjotakseen ohjelmatoimisto suhdetta. Aloin kasata kotiseudultani Kuusankoskelta ahkerasti keikkailevaa bändiä. Keikkoja tehtiinkin vaihtelevalla menestyksellä ja kokoonpanokin vaihteli. Historia jäi lyhyeksi ja varsin vaatimattomaksi.  Bändin riveissä soittaneen Turkulaisen kosketinsoittaja Ismo Laakson kanssa kehkeytyi duo, jolla esiinnyttiinkin pitkin Suomen maata. Pienimuotoinen esiintyminen onkin jäänyt omimmaksi tavakseni tuoda musiikkiani esiin, siis baareissa ja pubeissa. Yhteistyö Seppo Kahilaisen (Dex-viihde oy) kanssa jatkui yhtäjaksoisesti 17 vuotta ja senkin jälkeen satunnaisemmin. Seppoa minulla on kiittäminen monenkin yksityiselämään liittyvän ongelman ratkaisussa, joista ei tässä sen enempää.
Siviilipalveluvuoden  -84-85 jälkeen tyhjäkäyntiä jatkui noin vuoden, kunnes Pedro yhytti minut Varkautelaiskirjailija,-taiteilija Jukka Itkosen kanssa. Järjestimme tapaamisen, kulkeuduimme vanhempieni kesämökille Halmeniemelle ja lauluja alkoi syntyä. Vuonna -86 kesällä ollessani  Aki Kaurismäen kanssa kuvausmatkalla Hangossa, tapasin juuri Popeda-yhtyeestä pois jääneen Eero "Safka" Pekkosen. Esittelin hänelle Jukan kanssa tekemäämme materiaalia ja jo samana syksynä alettiin äänittää Juuso Nordlundin studiolla Tampereella "Striptease"-levyä. Samassa yhteydessä äänitettiin myös Akin "Varjoja paratiisissa"-elokuvan loppukohtauksen "Älä kiiruhda"-kappale. Keikkoja alettiin tehdä ensin Safkan kanssa kahdestaan, mutta myöhemmin saksofonisti Vesa Hyrskykari liittyi mukaan ja sittemmin Vesan tilalle tuli viulisti Pike Kontkanen.
Aivan 80-luvun lopulla esiinnyin hetken aikaa kitaristi Seppo "Kala" Alajoen kanssa, kunnes aloitimme tiiviimmän yhteistyön vanhan ystäväni kitaristi Jukka "Nipa" Niilolan kanssa. Monenlaisten sattumusten jälkeen seurueeseen liittyi rumpali Arska Rautajoki ja basisti Pertsa Tolonen. Marstio & Maanantai esiintyi hyvin ahkerasti. Pertsan jäätyä isyyslomalle mukaan pestattiin Mikko Löytty. Ja ahkera keikkailu jatkui, kunnes 90-luvun alussa bändiväsymys yllätti ja päätimme yhdessä lopettaa orkesterin. Keikkojen tekeminen kuitenkin Nipan kanssa jatkui yhteensä 16 vuotta. Siitä vielä oma lukunsa. Sittemmin olen esiintynyt enimmäkseen yksin, mutta myös elinvoimainen trio on olemassa. Bändissä soittavat lisäkseni basisti Pekka "Colo" Torikka ja rumpali Janne Salo.     

 Diskografia kertonee mitä näinä vuosina on tapahtunut.

Terveisin

-Harri Marstio-